Meillä jokaisella on sisäänrakennettuja odotuksia puolisomme suhteen eri tilanteissa. Kun häneen asetetut odotukset eivät toteudu, niin petymme. Harvoin kysymme itseltämme, mistä puolisoni tietää minun odotukseni? Tiedänkö minäkään, mitä minä puolisoltani odotan? Missä vaiheessa minä olen kertonut puolisolleni omista toiveistani ja odotuksistani.
Odotuksia liittyy ihan arjen asioihin - "Kai puolisoni ymmärtää edes sellaisen itsestäänslevyyden, että likapyykki laitetaan koriin likapyykkikoriin, ei jätetä lattialle." Tai toivon, että puolisoni töistä tullessaan halaa minua ja kysyy, miten voit, miten on päiväsi mennyt? Kun näin ei tapahdu, loukkaannumme ja olemme pettyneitä, vihaisia - nielemme harmimme. Kun harmeja on tarpeeksi nielty, purkautuvat ne jonkin pienen asian tiimoilta ylireaktiona. Ylireaktio kertoo, että jotain on jäänyt harmisäkkiimme kaivelemaan meitä.
Suurempia odotuksia liittyy loma-aikaan, matkoihin ja juhlahetkiin (joulu, juhannus, äitienpäivä, hääpäivä, syntymäpäivät jne.)
Lähtökohtana on syytä pitää, että puolisoni ei tunne toiveitani eikä odotuksiani. Minun tulee kertoa ne hänelle. Kun molemmat kertovat odotuksensa, avaa se mahdollisuude järjestää ja organisoida esimerkiksi loma tai matka niin, että molempien tarpeet tulevat otetuksi huomioon.
Mitä enemmän olen tietoinen omista toiveistani ja odotuksistani, sen helpompi ne on kertoa puolisolleni. Mitä enemmän puolisoni on tietooinen minun odotuksistani, sen helpompi häen on ottaa ne huomioon ja täyttää ainakin osa niistä.